Olin tänään syömässä mun tukiperheen äidin kanssa nepalilaisessa ravintolassa. Otin lammasta Tikka Masala kastikkeella ja se oli ihan pirun hyvää! En ole aikaisemmin syönyt noin hyvää lammasta. Yleensä en edes pidä lampaasta, koska kumpikaan vanhempani ei syö sitä ja ovat aina toitottaneet, kuinka pahaa lammas on. Söin myös kerran yhden kaverini luona aivan villan makuista, sitkeää ja liian raakaa lampaan lihaa, joka ei meinannut mennä alas sitten millään. Sen kokemuksen jälkeen en ole lampaaseen koskenut. Tykkään myös suunnattomasti siitä Tikka Masala mausteseoksesta.
Puhuttiin - tai lähinnä ehkä yritettiin puhua - mun elämästä, mun historiasta ja mun fiiliksistä yleensä. Mulla tulee näissä keskustelutilanteissa tosi huono ja vaivaantunut olo. En tiedä, miten saisin puhuttua asioistani ja tuntemuksistani neutraalisti. Joko en oikeasti osaa vastata, tai en halua tuoda asiaa julki, ja molemmissa tapauksissa vastaukseni on ''En tiedä''. Kirjoitan blogipäiväkirjaani listaa niistä asioista, jotka mun elämässä mättää ja jotka haluan joskus tuoda julki. En kuitenkaan osannut hyödyntää sitä listaa tänään. Mun on vaikee puhua yhtään mistään asioista mun tukihenkilölle. Tekee mieli iskee itteä leipäveitsellä silmään joka kerta kun se tilanne tulee eteen, etten osaa sanoa mitään. Kyllä mä ajattelen, en vaan tiedä missä se solmu piileksii.
Puhuimme myös siitä, miksi käyminen nupolla ei oikeen onnistu. Joskus kun saan avauduttua, on ihan hyvä olo. Mutta minulle osoitettu työntekijä ei muista mitään mistään asioista, jotka oon ottanu esille. Se ei myöskään esitä kysymyksiä, tai aloita keskusteluja. Kun istun alas, kukaan ei sano mitään. Miten ihmeessä mun pitäisi avata keskustelu? Alanko tyhjästä selittämään vain. Vai voisikohan se työntekijä pikkasen auttaa kysymällä jotain sellasta, millä on oikeesti merkitystä. Mulla alkaa kiehumaan heti ku ajattelen sitä ihmistä. Vittu mikä saatanan flegmaattinen ihminen! Ja musta tuntuu muutenkin, että se jotenkin tarttuu ihan vääriin asioihin. Mun ongelma ei tällä hetkellä todellakaan ole se, olenko homo, bi, vai mikä helvetti mä olen. Ei se asia mua ole koskaan vaivannut. Mä en välttämättä myös halua kertoa, oonko harrastanut jonkun kanssa seksiä vai en. Miksi se edes kysyy sellasta? Mitä se sille kuuluu. Puhuin jostain vanhasta seurustelusuhteesta sille kerran ja ainoa mitä se kysyi siihen liittyen oli se, että oliko se seksisuhde. Kerran selitin sille, että on käynyt mielessä jos kokeilisin seurustella jonkun miehen kanssa välillä. Ja häntä kiinnosti vain se, tarvitsenko mä miestä enemmän seksuaalisella tasolla. Saakohan se jotain sairaita kiksejä siitä?
However, mun pitää kohta alkaa oikeasti tekemään tälle jotain, ennenkun vyöryn itse itseni päälle ja tukehdun omiin ajatuksiin. Ja tällä hetkellä voisin huutaa, kovaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.