''En ollut aikaisemmin käynyt tässä paikassa. Istuin pubissa, siinä nurkkapubissa, jossa en ikinä muista käydä. Värjöttelin kylmästä ja ihmettelin, olikohan halpojen juomien tuottama tappio yritetty korvata lämmityksen poistamisella. Olin ostanut lonkeron, mutta join sitä todella hitaasti ja hartaasti. Kuuntelin samalla ystäväni puhetta ja keskustelin hänen kanssaan, mutta en silti voinut olla katsomatta muualle. Oikeastaan keskityin ihmisiin, jotka siellä istuivat ja joivat olutta ulkotakit päällä. Kaikilla oli silmiinnähden kylmä, mutta kukaan ei välittänut asiasta sen enempää.
Istuimme sohvalla pienen pöydän ääressä keskellä pubia. Edessämme näkyi baaritiski, jossa kaksi työntekijää keskustelivat keskenään. Luulen heidän puhuneen joitain turhanpäiväisiä työasioita, ei niinkään mitään mielenkiintoista. Vasemmalla puolellamme oli korkeita pöytiä ilman tuoleja ja miehet nojailivat pöytiin juoden halpaa kolmoisolutta. Oikealla puolella oli muutamia istumapaikkoja ja ulko-ovi, sekä vessat. Pystyin näkemään, mitä ihmiset tekevät. Tarkkailin kokoajan tätä outoa tilannetta, sillä en ole koskaan ymmärtänyt pikkupubien viehätystä. Mietin niitä syitä, miksi ihmiset tulevat tänne juomaan olutta ja humaltumaan. Toivoisin itse, etten koskaan joutuisi siihen tilanteeseen, että menen joka ilta samaan pikku baariin ja juon samaa halpaa olutta samojen rappiollisten ihmisten kanssa.
Katselin eteiseen ja ovesta astui sisään nuori mies, jolla oli vaaleat hiukset ja hieman punertava parta. Hän katseli baaria ja etsi katsellaan selvästi jotain paikkaa, minne asettua. Pöydässämme oli kaksi vapaata tuolia ja mies alkoi kävellä pöytäämme kohti. Seurasin hänen tekemisiään, ja aloin pohtimaan hänen olemustaan tarkemmin. Aloin kehitellä päässäni ajatuksia siitä, mitä tuo mies tekee työkseen, missä hän asuu ja niin edelleen. Hän kävi tiskillä hakemassa oluen, ja istui pöytään lukemaan lehteä. Hän vain istui, luki lehteä, joi olutta ja katseli välillä ulos. Hän joi 4 pitkää, ja sen jälkeen hän nosti takkinsa tuolin karmilta ja lähti pois.
Kävin kerran tupakkahuoneessa ja ymmärsin kaiken. Sytytin tupakkani siellä ja aloin kaivamaan oivallustani ulos päästäni. Pubeihin kätkeytyy jokin vanhahtava ja pysähtynyt tunnelma, jota kaikki loppujenlopuksi kaipaavat nykypäivän kiireen keskellä. Pubeissa voi kohdata ihmisiä sanomatta sanaakaan, tai voi vaihtoehtoisesti keskustella vilkkaastikin, sillä musiikki ei pauhaa kovalla. Pubit eivät olleet minun aikakaudeltani. Saatoin itsekin tehdä aikamatkan jonnekkin lontooseen. Jonnekkin, missä ihmiset pitävät yhtä ja kännäävät keskenään. Äidillänikin oli joskus baari, juuri sellainen sievä pieni pubi. Se oli lämmin ja kotoisa paikka kaikille, jotka asuivat siellä suunnalla. Jopa jouluna se oli auki ja muina aikoina siellä olivat kylän parhaat bileet. Uskon kaikien kaipaavan sitä pubia. Se oli jotain, se oli jokin.
Stumppasin polttamani tupakan ja astuin tupakkahuoneesta ulos. Näin ystäväni sohvalla kikattamassa, ja tajusin, minkä takia elämäni on niin sotkua. Se johtuu siitä, etten osaa katsella, ajatella rauhassa ja ottaa rennosti.''
''Turku, yksinäinen suuri äiti. Se on kaunis, vaikka sillä
on monta monta pientä ja suurta lasta.
Se elää ja hengittää kuten muut. Kuuntele joskus.
Se tuntee, kasvaa ja muuttuu.
Se saa osakseen paljon vihaa,
mutta enemmän rakkautta.
Se huolehtii minusta maailmani ääriin.''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.