Tänään ostin uuden läppärin. Sain tarpeekseni tosta vanhasta paskasta, kun ei se voi toimia yhtään tai mitään sillä ei voi tehdä. Uudessa läppärissä on kivaa ihan kaikki, PAITSI ihan paskat kaiuttimet !! Ne olkoon seuraava ostos. Ei musiikkia voi kuunnella tämmösillä paskoilla kajareilla. :( Musiikki kuuluu kyllä, mutta ei sitä saa kamalan kovalle.
Tänään oli vähän outo päivä koulussa. Luulin, että meillä on englantia, mutta eipä sitten ollutkaan. Tosi hämärää mennä sinne ja odottaa et ahaa, nyt alkaa parin tunnin piina, ja sitten olikin koko koulun ihanimman opettajan tunteja koko päivä. Viittomakieli on mun juttu, rakastan sitä. Toivottavasti se tulee pysymään mun elämässä aina. Haluan kehittyä siinä tosi hyväksi, haluan oppia kaikki viittomat ja hauskat kikat, haluan oppia kaiken, mitä tulee viittomakieleen.
Tänään mulla oli tosi onnellinen päivä. Oikeestaan kaikki sujui vain kuin itsestään, ei tarvinnut paljon potkia itseä eteenpäin. Ostin koulusta kolme kappaletta euron maksavia kirjoja ja liityin jopa Amnestyn kuukausilahjoittajaksi. Oli niin ihana ja asiaan perehtynyt feissari siinä, ja ihana hymykin sillä oli. Kyselin kysymyksiä ja olin tosi kiinnostuneen näköinen ja mukamas pohtiva, vaikka tiesin jo heti siihen keskusteluun lähtiessä että jep, tähän mun pitää liittyä. Hienon pinssin sain. Sitten eräs tosi ystävällinen asiakaspalvelija myi mulle hienon ja edullisen tietokoneen siellä anttilassa ja niin.
Iltapäivällä tulin kotiin ja söin eilen tekemääni makaronilaatikkoa ja asentelin uutta konetta samalla.
Nyt illalla kävi tosi kumma juttu. Käväisin keskustassa tapaamassa tosi randomisti yhtä netissä tapaamaani tyttöä. Puhuttiin eilen jotain, että tänään voisi pyörähtää keskustassa tai jos oon menossa baariin niin siellä vois tavata. En kuitenkaan lähtenyt baariin, mutta päätin lopulta pitkän jahkailun jälkeen lähteä ihan vaan tupakalle keskustaan. Joo, ei me kauaa siellä seisoskeltu mut oli aika jännää. Tosi hauskaa. Uudet ihmiset on aina kiva juttu. Sain taas hiukan lisää itsevarmuutta. Mun silmät karsastaa joka päivä vaan pahemmin ja pahemmin, mutta ei sekään ehkä enää niin paljon häiritse. Odotan sitä päivää kun oon täysin sujut mun umpikierojen silmieni kanssa, haha! Nojoo, ei mun silmät nyt umpikierot ole, monet ei edes huomaa mun karsastusta, mutta mä itse huomaan, TUNNEN ja tiedän sen kokoajan. Toinen silmä kattoo itään, toinen lähteen, niin se on.
Musta on nyt alkanut tuntumaan vähän paremmalta. Mutta silti mua pelottaa tulevaisuus ja jopa se, miten huomenna tunnen. Mun tunteet heittelee niin paljon, että joskus voisin olla tuntematta mitään, mieluummin kuni tuntea kokoajan hyvää tai huonoo. Oon myös tosi pahoillani tän päiväisestä lounaspöytäkeskustelusta, jossa menin sanomaan todella kovasti ja kipakasti, että kirkko haluaa mun mielestä vaan pitää ihmiset talutushihnassa. En ole edes varma, onko se mun mielipide. Mulla vaan sillee jostain kumman syystä vaan niinku.. ''kiehahti'' sisällä, en voinut säädellä yhtään sitä, mitä suusta tulee ulos. Tosi noloa ja itseasiassa aika hirveetä.
Juttelin Jennan kanssa ja se oli kivaa. Sitten Jenna sanoi, että ei saa laittaa blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.