On turhaa kirjoittaa siitä, mitä olen tehnyt, kenet olen tavannut, mitä olen syönyt ja milloin olen nukkunut.
Haluan kirjoittaa siitä, miksi olen tehnyt päätöksiäni, mitä olen ajatellut kenestäkin, ja miten tunnen asiat.
On vaan tosi outoa olla olemassa, kun ei tiedä, miksi olen syntynyt ja kuka olen.
On ollut paljon keskustelua siitä, ettei mulla muka ole huumorintajua. Kaiken ilkeilyn voi naamioida huumoriksi, ja sitten syyttää siitä, ettei vain ymmärrä. Mun huumori ehkä menee vähän syvemmälle aivoihin ja tunteisiin, mun huumorintajuun kuuluu sellaiset asiat, jotka pitää tajuta ja joille voi nauraa. Aina ei tajua kaikkea, eikä aina naurata, mutta ystävällisyys on ydin.
Kuka tahansa voi sanoa, ettei elä toisia miellyttääkseen. En itsekään elä miellyttääkseni muita. Mun elämän pahin ongelma on juurikin siinä, etten aina osaa miellyttää itseänikään, elämäni tärkeintä henkilöä. Elän itselleni, sellaisena kuin olen. Mieluumminhan ihmisen pitäis näyttää muille ja itselleen oma itsensä, kuin vain jonkun naamion. En kuitenkaan halua pahoittaa muiden mieliä, annan heille rauhan olla onnellisia oman itsensä sisällä. En kyllä aina jaksa miettiä sanomisiani, ja se satuttaa.
Välillä musta tuntuu, etten uskalla tuntea mitään tunteita. Pelkään sitä, että ne tunteet häviää kuitenkin, ja olen taas turtana. En halua myöntää itselleni onnellisuutta, surua, ahdistusta tai mitään muutakaan. Pelkään, etten voi ''nuolaista ennenkuin tipahtaa''. Mulla on muurini, joo. Pitäis päästä sen yli, ali tai jotain. Ihan mitä vaan. Läpi vaikka. Olen viimeaikoina puhunut sekavuudesta. Eilen illalla makasin sängyssä ihan tavallisen päivän jälkeen ja mietin, miltä musta tuntuu juurikin sillä hetkellä. Mietin, olenko sekavissa päin vai mitä ihmettä tunnen. Huomasin, etten tuntenut mitään. Ei tuntunut yhtään miltään maata siinä sängyssä. Ei vituttanut, ahdistanut tai pelottanut. En ollut iloinen, huvittunut, onnellinen tai mitään muutakaan. Oli ihan tyhjä olo.
Tai kun istun viikottaisessa 45 minuuttisessani, en tunne mitään. Ei tunnu miltään. Paskaaaaaa.
Viimeyönä näin niin nöyryyttävää ja kamalaa unta, etten voi muuta kuin hävetä ja pelätä ja inhota. Muistan sen hetken, ku potkaisin yhden henkilön pois päältäni, osoitin ovea ja huusin: ''JATKA KÄVELYÄ, TUOLLA ON OVI!''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.