Babe, just give me one more night!

Voisin humaltua joka ilta, tanssia kuin en olisi ikinä aikasemmin kuullut musiikkia ja sekoilla kuin koira pallomeressä. Elämä on lyhyt, kaikki asiat täytyy tehdä. Meille on annettu vapaa tahto, jotta voisimme itse päättää. Minulla on vapaus valita, valinnanvapaus. 

Okei, vapauteen liittyy myös vastuu ja se onkin kaiken kääntöpuoli. En minä tiedä, olenko ollut vastuullinen tai tulenko koskaan olemaan edes! Otan vastuun kyllä useimmista asioista mutta mutta.. Joskus se vain unohtuu. Olen taas tullut näiden valintojen eteen, v*ttu sentään, miksen pitänyt itseäni kaukana tästä ongelmasta? Tämä on juurikin tämä ongelma, joka on tutumpi kuin oma käsilaukkuni. Olen kirjoittanut tästä tilanteesta sivukaupalla tekstiä ahdistuksessani ja koittanut löytää ratkaisun. Viime kerralla kaikki kusi, en enää osannut valita ja valitsin vahingossa väärin. Tällä kertaa tuntuu, että en edes haluaisi valita. En halua mokata enää uudestaan. 

Käsi kaulalla, väärällä puolella... unohdan hengittää. 

Miksi on luotu näin monimöykyräinen luonne? Isketty vastakohtia vastakohtien perään samaan persoonaan, juupas eipäs, kylmä kuuma. Haluan kaiken enkä halua oikein mitään, suutun mutta olen erittäin leppynyt, kokeilen jokaista, vaikka tiedän jo, minkä tulen valitsemaan. Teen pahaa, pyydän anteeksi. Satutan, koitan parantaa ja mikä pahinta, jätän huomiotta enkä tee enää mitään. 

Suorinta tietä sinne, mitä sisimmässäni ajattelen. Nyt täytyy vain juosta silmät kiinni, ei saa hairahtua yhdellekkään harhapolulle, ei yhteenkään vieraaseen taloon. Jätän kukat maahan ja tähdet taivaalle. Olen tulossa! Odota vain, en hairahdu, en hairahdu!