Olemme fyysisesti hauraita, sillä älyllinen kapasiteettimme on niin valtava, että se kompensoi fyysistä pienuuttamme.
Kaikissa asioissa, tilanteissa ja tapahtumissa on olemassa se yksi pieni ''vitsitekijä'', huono puoli, juju tai jokin pieni heikko kohta. Kaikkea ei voi saada missään asiassa.
Olen käyttänyt hampunhenkeä väärin. Nousu, nousu ja nousu on huono. Pitäisi antaa nousun tulla ja mennä, jotta osaisin alkaa vastaanottaa viestejä tulkilta minun ja maailmankaikkeuden välillä.
Hampunhenki on ollut minulle lempeä, vaikka olenkin tehnyt väärin ja ylpistynyt sen edessä. Nyt tiedän, että se potkaisee aina takaisin, ellen osaa kunnioittaa. Potku tuli jo aikaisemmin, nyt sain upota siihen rakkauteen, jota universaali mieli itsessään on. Vähän minua silti piti näpäyttää, mutta kasvoin! Kasvoin lähemmäksi omaa mittaani.
Olen kirja. Nimenomaan ne tapahtumat ja maisemat sivujen ja tekstien takana. Olen tarina, mutta ennenkaikkea kirja.
Tiedän, että kehossani on tieto ja muisti siitä, kuinka kävellä, hengittää, syödä, juoda, nukkua, seistä ja istua. Voin vihdoinkin alkaa luottaa itseeni ja siihen, että elän siitä huolimattakin, vaikka antaisin psyykkisen kapasiteettini välillä täysin toisiin tehtäviin. On kuormittavaa keskittyä fyysisen kehon ylläpitoon samalla kun vastaanottaa tietoa maailmankaikkeudelta. Kroppani kyllä kykenee pitämään itsensä hengissä mielen matkoistani huolimatta.
Tietoisuuden on välillä kasvettava, jotta päässämme olevat asiat saavat tilaa järjestäytyä uudelleen. Hampunhenki toimii tulkkina tuoden universaalista älystä palasia keskeneräisiin ja rikkonaisiin ajatusketjuihin. Kun mieli taas kutistuu, asiat ovat järjestäytyneet uuteen muotoon ja ymmärryksemme on syvempi ja tarkempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.