Sossupummina olossa vituttaa eniten se, että on kokoajan toisten armoilla. Olen nyt odottanut rahojani 13 päivää, ja rahatta olen ollut käytännössä yhtä pitkän aikaa. Vuokra piti maksaa jo! Mulla on puhelinlasku! Pitäs ruokaa saada! Tilillä on vähän päälle kolme euroa. Mua ottaa niin palloon! Tänään niiden piti tulla, mutta ei ne vielä näkyneet tilillä. Jos ne ei tule tänään niin huomenna uusi yritys. Jumalauta.
Eilen illalla oli taas ihan liikaa mietittävää pienessä päässäni. Sängyssä makaaminen on niin karua kun ajatukset hyökkäävät kimppuun heti kun sulkee valon ja asettuu ihanasti nukkumaan. Siinä kohtaa pään pitäisi tyhjetä, ei täyttyä.
Käväisin kahvilla keskustassa ja tulin takaisin kotiin syömään. Sitten kun olen syönyt, lähden varmaan takaisin ulos hillumaan. Ilma on kylmä ja sumuinen, just niinku minäkin välillä. Kaukaa ihana, läheltä hyytävä. Haha! No ei vais. Pakko sinne on kuitenkin mennä takaisin, haluan nähdä maailmaa tänään. Haluan olla ihanasti itseni kanssa. On runo olo.
Haluan elämäni takaisin. Aion ottaa siitä kiinni heti kun sen löydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.