Eli mitäs sitten tapahtui?

Äh, mä heräsin ihan sairaan hirveeseen painajaiseen aamuyöllä. Tai no, ihan ensiksi heräsin siihen, että mun kaiuttimet oli jäänyt päälle ja jos niihin on jäänyt volyymit täysille, niin ne pitää sellasta ihan pientä, mutta tosi ärsyttävää sirinää. Ja tottakai niissä oli volat kaakossa. Jouduin siis nousta ylös sammuttaakseni ne.

Seuraavaksi heräsin omituiseen ja ihan sairaan pelottavaan uneen, jossa olin aluksi katsomassa pikkusiskoni kanssa Simpsoneita. Siskoni asuu äidin luona ja nähdään aika harvoin. No, siinä unessa sitten sanoin äidille, ettei Simpsonit sovi lapsille, ja että Hertan pitäisi mennä tekemään jotain muuta. Äkkiä olinkin siellä ohjelmassa, Simpsoneiden maailmassa, Bartin hahmossa kävelemässä sinne Simpsoneiden taloa kohti (eli mitä ihmettä?) ja mun perässä käveli joku silmäpuoli hämärähemmo. Sillä oli kyllä molemmat silmät, mutta toinen silmä oli ikäänkuin tyhjä, täysin valkoinen. 

Aloin juosta ja maisema muuttui tosielämän maisemaksi ja tämä silmäpuoli olikin joku pitkä ja parrakas murhaajamies, joka ajoi mua takaa. Jotain sekalaista tapahtui siinä, koitin paeta ja vaikka juoksin kuinka lujaa tahansa ja tämä silmäpuoli murhaaja vain käveli, en päässyt sitä pakoon. Se oli kokoajan aivan askeleen päässä musta. Päädyin jonkin hirsimökin kuistille ja menin sinne mökkiin. Siellä oli joku huone, jossa oli kaksi ovea. Siellä huoneessa oli mun tavaroita, aivan kuin olisin ollut siellä nukkumassa aikaisemmin tai asunut siellä. Yritin siinä laittaa äkkiä huoneen oikeanpuoleista ovea lukkoon, mutta se lukko oli sellainen pyöritettävä, että piti pyöräyttää vasempaan suuntaan tosi monta kertaa, sitten avata ovi ja pamauttaa se lukkoon. Sama toisen oven kanssa. Kun vihdoin sain ovet lukkoon mä huomasin, että ne ovet oli muuttuneet sellaisiksi puolioviksi! Ja se murhaaja seisoi siinä toisella puolella katselemassa mua! Yritin sulkea jotain luukkua, mikä roikkui siinä oven yläpuolella, mutta en ylettynyt siihen. Ja kuitenkin, vaikka se mies olisi päässyt niistä ovista sisään, se ei tullut. Sen sijaan se alkoi kasata kaikkea tavaraa siihen eteen, etten pääsisi ulos tai jotain. Siinä kohtaa otin mun puhelimen ja yritin soittaa hätäkeskukseen.

Ja tässä kohtaa mä heräsin. Ja vaikka mä heräsin, en ollut helpottunut. Mua pelotti edelleen, mun olo oli kamala ja niskassa jotenkin pisteli oudosti. Kaiken lisäksi Vincent rapisteli jotain häkissään ja se kuulosti aivan siltä kuin joku olisi näpytellyt mun tietokoneella. Se kuulosti oikeasti ihan siltä! Vieläpä mun olohuoneessa tuntui olevan sellainen kelmeä valo, olin oikeasti satavarma, että joku on murtautunut mun asuntoon ja yritti päästä mun koneelle! En meinannut uskaltaa hengittää ja kauhusta jäykkänä ojennuin katsomaan, että kuka siellä koneella istuu. Kone oli kiinni, valot oli poissa ja kaikki oli aivan rauhallista. Hitto mä pelkäsin, pelkäsin niin saakelisti. Rauhoituin kuitenkin vähän kun tajusin, että kaikki oli ihan oikeasti pelkkää unta. Ja arvaatte varmaan, että oli tosi vaikeaa saada uudestaan unen päästä kiinni. 

Mulla on viimeaikoina ollut tosi omituisia unia. Aloitin taas syömään melatoniinia ja yleensä siitä tulee sellainen ihana uninen olo ja nukkuminen tuntuu tosi kivalta ja pehmeeltä. Mutta ne unet! Aikaisemmin olen vain ihmetellyt, että mihin mun alitajuntani oikein pystyy. Nyt alan kokea painajaisia. Mä en halua, mua ahdistaa mennä sänkyyn. Apua. :c

Huoh.

Nyt mä menen ottamaan teetä ja unohdan viimeyön. Huomenna kerron, mitä ostin kirpputorilta tänään!