Mulla on ikävä niitä hetkiä
kun sain sua pitkään aamuisin silitellä
ja kun olit niin kovin ujosti
ja puhuit aina tosi söpösti.
On mennyt kuukausi jos parikin.
Nyt on ajat ihan toisenlaiset
on sulla huolet suuret, sellaiset
ettet ehdi muhun edes vilkaista
ja vaikka ehtisitkin vähän
et nää etkä kuule muuta
kuin oman kellosi kutsun
ja se huutaa sua kiireeseen mukaan
eikö siltä säästy enää nykyään kukaan!
Tikittää, aika kuluu, juoksee,
pyörii, pyörremyrsky sut imaisee!
Odotin sua pannukakkuineni
pikkuisine teeastiastoineni.
Et tullut. Et ollut.
Kuulit vain sen oman kellosi kutsun.
Tik, tok, tik, tok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.