Muistatkos sen vanhan Äidin?
Asui miltei kadun puolen matkan,
tällä puolen tietä yksin talossaan.
Sai lapsia hän kaksikymmentä yhdeksän.
Vai oliko niitä vieläkin enemmän?
Niitä pullautteli rouvien teekutsuilla
kassajonossa ja jopa nukkuessaan!
Muistan itse kaksostytöt,
jotka ihmeissään kaupan lattialle kierähtivät.
Siellä pyörivät palloset alastomat
ja äiti tömisteli perässä menemään.
Oli lapsia aivan tosi monta!
Ja kun ehkäisystä vanhalle Äidille mainittiin,
hän sanoi vain ''kummallinen juttu, eikös niin?''.
Ja kun viimeisenä vuonna talvipakkasella
kotimatkalla kadun aivan alussa
synnytti taas uutta lastaan tuo vanha vanha Äiti,
ponnisteli siinä ulos lasinpuhaltajan poikaa,
sattui omituinen onnettomuus!
Akat jo asiasta juoruskelivat,
vaan ei osannut aavistaa vielä mitään
ja pian kävikin niin,
että vanhan Äidin kohtu räjähti!
Sinne levisivät kalvojen sirpaleet
koskemattomaan hankeen,
puhtaan lumen rumaksi värjäämään.
Ja katsoi verivanaa ihmeissään vanha Äiti pieni,
pieneksi aivan pikkuruiseksi muuttunut,
ei osannut sanoa enää mitään.
Ja lasinpuhaltajan poika makasi hiljaa sekin
selkä sinertyneenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.