On syksy. Taas.
Neljäs syksy.
Ja mä en oo yksin, en tietenkään ole.
Koska on syksy.
Enää kuukausi + yksi päivä,
silloin on mun epäonnen päivä.
Mä pelkään.
Älä tee sitä tänä vuonna, ethän. Älä anna mun olla maailman onnellisin ihminen.
Ja ota sitä multa pois, taas.
Miten ihmeessä meen aina siihen samaan halpaan?
Joka vitun vuosi mä kusen kaiken ja sit se päättyy kusisesti,
jo seuraavana keväänä!
Pahinta tässä on se....
..et mä ihan oikeasti rakastin jokaista heistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.