Päivä oli täydellinen. Koin positiivisuutta kaikkialla, rakastin kaikkea mitä vain keksinkin katsoa ympärilläni. Unelmoin ja loin ihania asioita, koin kiitollisuutta ja kasvatin sen määrää päässäni vain enemmän ja enemmän ajattelemalla asioita, joita elämässäni on. Tunsin oloni täydelliseksi, terveeksi, kauniiksi.
Illalla kävellessäni väsyneenä ja sateessa kotiin, juoksin kotipysäkiltä nelikaistaisen tien yli, kuten aina. Päästessäni tien toiselle puolelle, näin keskustasta tulevan bussin liikennevaloissa. Hiljaa sisimmässäni toivoin, että sinä olisit istunut siinä bussissa. Että olisitkin tehnyt nopean päätöksen, ottanut repun ja heittänyt sinne vain välttämättömimmät ja juossut pysäkille. Tullut minua vastaan.
Bussi ajoi ohi, pysäkille ei jäänyt ketään. Kävelin jo oman kadun puolella ja elättelin vielä toivoa, että seisoisit sateessa ulko-oven edessä ja käärisit sätkää. Ehkä tulit jo edellisellä bussilla?
Et ollut siellä.
Avasin ulko-oven ja kävelin portaat ylös kotiini. Vincent tervehti minua ja istuin hetken nojatuolissa tuijottaen eteeni puolipimeässä sekasotkussa. Kai tämä on parempi näin. Kaipaan ja ikävöin sinua joka hetki, mutta en osaa enää olla itsekseni. Viimeyönä näin kamalia painajaisia ja oli todella vaikeaa ylipäätään nukahtaa yksin sängyssäni, jossa usein nukut kanssani. En ollut pettynyt tai surullinen, lähinnä tajusin vain, etten voi kiinnittyä sinuun niin kovin. Luulin olevani itsenäinen ja täysin riippumaton, mutta alan kaivata sinua päivä päivältä vain enemmän ja enemmän vierelleni. Yksinäisyys tuntuu pelottavalta ja tyhjältä. Ennen yksinäisyys oli tärkeimpiä asioita elämässäni, itseisarvo, jota vaalin kaikin keinoin ja josta pidin kiinni. Ainoa asia, josta todella osasin nauttia, oli yksinäisyys, minä itse, omat ajatukset, pohdinnat ja seikkailut. Nyt täytät mieltäni yhä enemmän ja enemmän. Pidän sinusta niin kovin.
Elämä ei ole sinulle helppoa nyt, tuskin se on koskaan ollutkaan helppoa tai edes lähellä sitä. Vihdoin alan saada omaa elämääni kuntoon, toivon sinun kohdallesi samaa. Haluan ymmärtää sinua ja toivon, että tulen onnistumaan siinä vielä jonakin päivänä. En voi päästä pääsi sisään, mutta voin ja haluan ainakin yrittää tukea sinua kun olet hukassa ja täysin loppu. Olet rakas.
Lämmitän teetä ja katson Muumilaakson tarinoita, Tyrmääjäsieni on suosikkini. Kaipaan sinua ja asettelen tyynysi paikoilleen. Kyllä sinä siihen taas painat pääsi, kun ehdit ja kerkeät. Meillä on aikaa. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.