Irtautuminen

Tyhjänä tähän maailmaan synnyttiin,
odotuksilla ja toiveilla heti täytettiin
puheista huolimatta.

Unelmien työkaluna oletettiin toimivan,
virheitä isovanhempieni ja vanhempieni, täällä korjaavan.
Äitini ja isäni lapsi, mutta ihmisenä - kenen?

Petturiksihan sitä itsensä tuntee,
kun lopulta irtautua yrittää
ja kaikin voimin koittaa kasaan kursia omaa elämää.
Ensin suosiolla - Mitäs jos tänään lähtisin, tai huomenna?
Ei sovi, ei, no pitää mennä pakolla! Rytinällä,

tai ei koskaan.

Ei ole helppoa pitää pää kylmänä,
vastustaa sitä kaikkein tärkeintä,
joka kaikkensa antoi.
Jolta sinä vain otit.

Antavatko anteeksi, jos kyydistään kieltäydyn tän kerran
ja otan ensimmäistä kertaa
ihan omat askeleeni?