Olemassa

Kun aurinko täällä käy nukkumaan

nään piirteesi horisontin takaa

Mut vaikka nyt lähtisin juoksemaan
ja koittaisin hymyäsi tavoittaa
ei pellot sun nimeäsi yllään kanna
oot yhä kaukana, kuin toisella planeetalla

Mut ei sellaista matkaa, jota vuokses en kulkisi,

tai sellaista vuorta jonka yli en kiipeisi,

ole olemassakaan.

Eikä hengenvetoakaan ilman ajatusta sinusta,

ei askeltakaan ilman ikävää ja surua,

ole olemassakaan.

Vaellan vaikka maailman ääriin, aivan sama
kunhan edes jonakin päivänä sinä
olisit mulle olemassa.