Today I feel like a filter paper.

Vincentillä oli nimipäivät 3. toukokuuta ja mä olin unohtanut ne! M sanoi maininneensa kerran, että Vinskillä on nimipäivät, mutta en mä sellaista muista kuulleeni. Tein Vinskille kuitenkin vähän myöhäisen nimipäiväkakun ja se on banaanilla täytetty omena.

Ajatuksissani oon vähän sekavilla mielin (toisaalta, milloin sitä en olisi sekavilla mielin?). Istuin eilen illalla Aninkaisten sillan alla ja kuuntelin kaikenlaista sellaista musiikkia YouTubesta, mitä en ole kuunnellut oikeestaan koskaan. Esimerkiksi kaikkia sellaisia artisteja, joiden musiikkia olen jopa inhonnut, kuten Kaija Koo, Jesse Kaikuranta, Mikael Gabriel ja Erin. Eihän nämä artistit mua vieläkään sytyttäneet ja hyvä niin, mutta sanoitukset jotenkin antoi mun päänsisäiselle monologille puheenaiheen. Ja mähän juttelin, juttelin uuvuksiin saakka minun itseni kanssa. Musta tuntuu, että joku tunnealue musta on pimentynyt ihan täysin, enkä tunnista enää mitään, että miltä musta tuntuu. Ja mulla alkaa olla sellainen olo, että mä olen koko vuoden jumittanut sekavissa tunteissani ja yrittänyt kovasti seurata itseäni ja tehdä miltä TUNTUU, mutta vit*u, en mä osaa sanoa, että miltä tuntuu! Miltä ihmisistä yleensä tuntuu? Mitä vaihtoehtoja mulla on, mitä mä edes voisin tai saisin tuntea? Okei, tehdäänpä listaa. Lista vois helpottaa mua, kuten monesti aikaisemminkin. (Listoista kertovaan aikaisempaan postaukseen täältä).

- Musta tuntuu oikeesti ihan sairaan hyvältä ja onnelliselta, että kesä tulee. Oon odottanut tätä koko pitkän kevään, kun oon seuraillut talven poistumista ja kevään saapumista.

- Oon helpottunut, koska oon saanut kaikki velvoitteet päätökseen ja mun elämässä alkaa vihdoin uusi lehti, eikä tarvitse enää jumittaa vanhoissa tekemättömissä töissä. Mä olen nyt saavuttanut jotain ja oon helvetin ylpee!

- Mua turhauttaa mun runot ja olot ja ajatukset. Musta ihan oikeesti tuntuu välillä, että mä oon ihan turtana. Mä vaan oon joku suodatin, jonka läpi kulkee kaikenlaisia asioita ja sitten vaan osa niistä jää tähän suodattimeen kiinni. Useimmiten se on sitä paskaa, eli en saa kiinni mistään kun en tajua mitään tai pysty keskittymään yhtään mihinkään.

- Mua huolestuttaa työkkäriin meno, syksy ja kaikki. Mitä hittoo mä teen. Mä en oo valmis työelämään. Ajatus ahdistaa mua enemmän ku mikään tällä hetkellä, enkä tiiä mitä teen ja tää onki itseasiassa yks isoimmista mustista verhoista, joka mua varjostaa.

- Mä oon tyytyväinen mun asuntoon.

- Mä oon iloinen Vincentistä, vaikka se aiheuttaakin mulle tosi paljon huolta. Mua pelottaa, ettei se ole onnellinen lemmikki, vaikka hoidankin sitä hyvin, eikä ole periaatteessa mitään syytä, että se olisi onneton. Haluan vaan Vincentille parhaan mahdollisen loppuelämän mun luona, ettei sen tarttisi kärsiä yhtään ja että se voisi elää mukavaa kanielämää vielä monta monta vuotta. Ja mua pelottaa, että jos se sairastuu, enkä osaa tunnistaa sen sairautta, ennenkuin on liian myöhäistä. 

- Mä aloin laihduttamaan ja oon muuttanut mun strategiaa. Tällä kertaa en ota paineita ja oon tosi toiveikas. Oon aina edennyt samalla tavalla ja siitäpä syystä oon tehnyt aina myös ne samat virheet, enkä oo koskaan edennyt mihinkään. Tällä kertaa mä olen päättänyt lopettaa voivottelun, että olenpas ruma ja äää kaikki tuijottaa koska oon kauhee pallo jne. Alan käyttäytyä  kuin olisin jo sellainen, millainen haluaisin olevani. Ja mä oon kävellyt ihan hurjasti joka päivä ja syönyt kuin lintu. 

- Mua ahdistaa aika paljon läheisyys tällä hetkellä ja tämän asian kanssa kosketuksissa olevat ihmiset toivottavasti tietävät tämän ongelman jo. Mulla on just nyt ihan helvetin kova tarve pystyä päättämään ihan tarkalleen, millon mun kroppaan osuu jonkun toisen kroppa tai sen osia ja milloin ei. Ja tähän ei vaikuta yhtään se, kenestä on kyse. Mä tartten vapautta ja omaa tilaa, tuntuu ettei mun keuhkotkaan toimi, jos mun ympärillä ei oo vähintään puolta metriä ilmaa joka suunnassa. Mua pelottaa, että tää loukkaa joitain ihmisiä ja siksi tää aiheuttaa mulle tosi paljon ristiriitaisia tunteita, koska mulle tulee tästä huono omatunto. Mä oon jotenkin ehkä hypännyt liian nopeasti uusiin tilanteisiin ja nyt mulle on vasta tullut se olo, että mä olen mä, enkä palanen jotakuta toista. 

- Mä haluun mennä jonnekkin telttailemaan ja siihen liittyy kova kaipuu, innostus ja jännitys.

- Tää on outoa, mut tällä hetkellä mulla ei oo sellanen olo, että mä olisin masentunut ja että haluaisin jonkun pitävän musta huolta ja silittelevän mua läpi yön. Musta tuntuu, että mä oon jotenkin paljon puhtaampi negatiivisista tunteista kuin aikaisemmin. Oon muutenkin ihan pirun toimelias ja sehän kuuluu mun omaan luonteeseen! Haluun tehdä kaikenlaista ja mieluiten montaa juttua yhtä aikaa. Onnellista huomata, että jaksan säheltää taas kuten aina ennenkin, vaikka valmiiksi vieminen onkin vaikeeta edelleen. Mut se ei haittaa mua. 

- Mun elämä on yllättävän tasaista tällä hetkellä ja oon iloinen siitä, että jaksan ja haluan tehdä asioita ilman valtavia ponnisteluja. 

- Kaupassa käynti ei oo enää ongelma, vaikka laskeskelen rahojani turhan paljon vieläkin. Mun pitäisi vaan ottaa se asenne, ettei mun oikeesti tarvi ostaa jotain joka päivä, tai saan ostaa, jos haluan. Mulla on tosi pienet tulot, mutta oon oppinut elämään niiden kanssa. 

Okei apua tää lista jatkuis loputtomiin jos ottaisin vielä kolmannen kupin kahvia ja jatkaisin tämän pohtimista. Mut hei, mulle aukeni tää tilanne ihan uskomattoman paljon tän ansiosta! Voi juma, tää oli niin hyödyllinen kirjoitus.

(Loppuun vielä kuva, jossa yritän ottaa kännykkää pois ystäväni kädestä, ettei hän kuvaisi minua enää.)