Mä pohdiskelin tässä omaa identiteettiäni ja olotilaani, ja tästä pohdinnasta syntyi tällainen runo.
(Mä esimerkiksi pelasin tosi aktiivisesti FarmVilleä facebookissa ja ihmiset oli aina ihan raivona mun pelipyynnöille. Oon aina vittuuntunut itekin noista pelipyynnöistä, ja nyt syypää kaiken takana onkin aina MINÄ!)
Mä oon joskus aika säälittävä,
mä mokailen, kuule eihän pää jätä?
Järki jos tästä vielä pahasti huononee,
ei oo varmaa se et mihin suuntaan huomenna meen.
Yhest asiasta oon varma kuitenkin
että mulla oli suunnitelma ja luonnoskin
mutta mä tartuin vaan kynään, en toimeen
ja siks jäikin lähtemättä kylästä toiseen.
Enkä oo koskaan tavannu ihmistä,
jolla olis oikeesti näin paljon finnejä.
Mitä ihmettä pitäs tehdä,
että näyttäis aina ihan helvetin hyvältä?
Ja kuinka monet oikeesti luulee,
et musta on "vaikka mihin kuule"
ja et mä vielä jonakin päivänä
tuun tekee jotain muutaki ku tätä.
Mun läppäriki on useimmiten aika säälittävä,
koska siitähän puuttuu ihan kokonaan toi ärrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.