Talot ulkona epätotta.
Oloni sisältä kevyt,
ulkoa raskas.
Tuo talohan on nukkekoti!
Nyt sen ymmärrän.
Olisipa minullakin tuommoiset
ikkunan puut, tornit ja
palotikkaat.
En sanotuksi saa,
vaikka niin paljon
haluan sinulle kertoa.
Nipistän itseäni,
henkitorvea kutittaa.
Voi kuinka sisuskaluni
kuplivatkaan!
Kuin höyhenen olisin hengittänyt,
nyt ikuisesti se minua
piinaa ja sisälläni kutiaa.
Sammutetaan valot,
ollaan hiljaa.
Tiedän, päättyy tääkin
terapiaistunto aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa heittää jotain! Heitän sitten takaisin.